KKO:1990:144
- Asiasanat
- Vesilaki
- Tapausvuosi
- 1990
- Antopäivä
- Diaarinumero
- VE89/9
- Taltio
- 3184
- Esittelypäivä
Vrt. KKO:1983-II-170
Sitä, joka panee toimeen vesilaissa tarkoitetun yrityksen toisella tavalla kuin annetussa lupapäätöksessä on määrätty, rangaistaan vesilain 13 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan siitä riippumatta aiheutuuko toiminnasta vesistön tai veden pilaantumista taikka muunlainen vahingollinen muutos vesioloissa.
VesiL 13 luku 2 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Syyte Itä-Suomen vesioikeudessa
Virallinen syyttäjä on vaatinut muun muassa A:n tuomitsemista vesilain 13 luvun 2 §:n ja rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla rangaistukseen jatketusta vesilain säännösten rikkomisesta, koska A oli X Oy:n toimitusjohtajana vuosina 1982-1986 sallinut käyttää yhtiön kalankasvatuslaitoksella rehua ja kasvattaa siellä kalaa yli laitosta koskevassa vesioikeudellisessa luvassa vahvistettujen vuotuisten rehu- ja kalamäärien.
Vesioikeuden päätös 22.12.1987
Vesioikeus, jossa A on kiistänyt syytteen, on katsonut selvitetyksi, että kalankasvatuslaitoksella oli vuonna 1982 käytetty kalojen kasvatukseen rehua enemmän sekä vuosina 1982-1986 vuosittain kasvatettu kalaa enemmän kuin laitokselle annetussa vesioikeudellisessa luvassa oli sallittu. Laitosta oli siten käytetty toisin kuin luvan ehdoissa oli määrätty ja tällainen menettely täytti vesilain 13 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetyn oikeudenvastaisen toiminnan tunnusmerkit. Muun muassa A yhtiön toimitusjohtajana oli vastuussa menettelystä vuosien 1982-1986 osalta. Sen vuoksi ja koska A:n toimintaa kalojen kasvun ylittäessä jatkuvasti useita vuosia luvan mukaisen määrän oli pidettävä tahallisena, vesioikeus on vesilain 13 luvun 2 §:n 1 momentin ja rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n jatketusta vesilain säännösten rikkomisesta 25:een 170 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 4.250 markkaa.
Vesiylioikeuden päätös 30.12.1988
Vesiylioikeus, jossa muun muassa A oli vaatinut syytteen hylkäämistä sekä asianomainen kalastuskunta asianomistajana muun ohessa A:lle tuomitun rangaistuksen korottamista, on vesioikeuden tavoin katsonut A:n syyllistyneen tahalliseen vesilain säännösten rikkomiseen. Ottaen vesioikeuden päätöksen perustelujen lisäksi huomioon, että A oli toimiessaan yhtiön toimitusjohtajana ollut osavastuussa yhtiön toiminnasta koko syytteessä tarkoitetun ajan, vesiylioikeus on korottanut A:lle tuomittua rangaistusta sekä vesioikeuden mainitsemien lainkohtien nojalla tuominnut hänet jatketusta tahallisesta vesilain säännösten rikkomisesta 40:een 158 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 6.320 markkaa.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle on myönnetty valituslupa 20.11.1989. Hän on vaatinut syytteen hylkäämistä muun muassa sillä perusteella, että jutussa ei ollut näytetty, että yhtiön luvanvastaisesta toiminnasta olisi ollut seurauksena veden laadun vahingollinen muuttuminen.
Virallinen syyttäjä on antamassaan vastauksessa lausunut muun ohessa, että syyteperusteena jutussa olivat olleet yhtiön toiminnassa tapahtuneet vesioikeudellisten lupaehtojen rikkomiset. Syytteessä ei ollut edes väitetty syyllistytyn vesistön pilaamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.11.1990
Perustelut
Vesilain 13 luvun 2 §:n 1 momentissa ei mainita rangaistukseen tuomitsemisen edellytyksenä vesistön tai veden pilaantumista taikka muunlaisen vahingollisen muutoksen aiheutumista vesioloissa. Sitä, joka panee toimeen vesilaissa tarkoitetun yrityksen toisella tavalla kuin annetussa lupapäätöksessä on määrätty, rangaistaan sanotun lainkohdan mukaan siitä riippumatta aiheutuuko toiminnasta tuollaisia seuraamuksia.
Päätöslauselma
Vesiylioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Portin, Riihelä ja Krook